Olen ehdolla kuntavaaleissa Turussa. Päätös ehdolle lähtemisestä ei ollut helppo. Pienen lapsen äitinä joudun jatkuvasti punnitsemaan, mihin aikani käytän. Päivät töissä ja illat kokouksissa vaatii veronsa. Tämän vuoksi olenkin joutunut tekemään tiukkaa priorisointia luottamustehtävissä ja luopumaan itselleni tärkeistäkin paikoista. Turku on kuitenkin minulle rakas kaupunki. Niin rakas, etten suostu muuttamaan lähemmäs pääkaupunkiseutua, vaikka siellä on valtaosa läheisistäni ja merkityksellinen työ, jonka vuoksi matkustan Helsinkiin useamman kerran viikossa.
Miksi siis lähdin ehdolle kuntavaaleihin, kun aikaa vie niin moni muukin asia? Koska Turku on kaupunki, jossa toivon lapseni kasvavan aikuiseksi ja jonne myös hän haluaa jäädä. Siksi en voi katsoa vain vierestä, kun vanhojen talojen annetaan mädäntyä, jotta tilalle saataisiin rakentaa korkeita kerrostaloja. En myöskään halua vain katsoa vierestä, kun yhteiskunta polarisoituu ja ihmiset lakkaavat kuuntelemasta toisiaan. Enkä todella halua toimeettomana todistaa tilannetta, jossa ihmiset voivat yhä huonommin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jotain on tehtävä.
Politiikka on muuttunut pikavoittojen hakemiseksi yhteisen hyvän tavoittelun sijaan. Ei politiikan pitäisi olla joko tai, vaan enemmän sekä että. Kun ajattelee pitkää aikaväliä eikä pikavoittoja, voi saada paljon enemmän hyvinvointia aikaiseksi.
Olen luonteeltani maltillinen, mutta uskallan tarttua epäkohtiin. Edellytän kaikessa toiminnassa yhdenvertaisuutta ja reilua kohtelua. Haluan tehdä oman osani, jotta saavuttaisimme kaikille turvallisen toimintaympäristön myös politiikassa. Eri mieltä saa olla, mutta jokaista tulee kunnioittaa. Politiikka tarvitsee keskitien kulkijoita. Siksi olen ehdolla kuntavaaleissa.