Kannatatko ratikkaa? Siinä vasta kysymys. Tuntuu, että jos jokin niin ratikka jakaa turkulaiset kahtia. Olen yksi harvoista ellen ainoa Keskustan kuntavaaliehdokkaista, joka kannattaa ratikkaa. Sen sijaan, että lähtisin vastaikkainasetteluun mukaan, pyrin nyt tuomaan esille, miksi olen ratikan kannalla. Keskustelisin kuitenkin mieluummin monesta muusta Turun kehittämishankkeesta ja Turun taudista.
Ratikka nähdään ideologisena projektina, mutta yhtälailla on sen vastustaminenkin. Faktojen sijaan keskustelu ratikasta käydään usein tunteella. Eikä ihme, onhan kyse kyse suuresta hankkeesta, josta liikkuu keskenään ristiriitaista tietoa. Mutta olemme mitä mieltä ratikasta tahansa, ei se fakta muutu, että Turun asukasluku on ollut kasvussa jo pidemmän ajan. Viime aikoina Turussa on lisäksi tapahtunut erityisiä kasvupyrähdyksiä. Kaikkein maltillisimmankin skenaarion mukaan Turun väestömäärä kasvaa 40 000 henkilöllä (19,5 %) vuoteen 2040 mennessä. Minne nämä ihmiset muuttavat ja miten he liikkuvat?
On totta, että ratikka on kallis investointi, mutta mikä on sen vaihtoehto? Superbussit vaatisivat yhtälailla vankat perustukset ja maaperän vahvistamisen. Ei yhtä laajalla mittakaavalla kuin raitiotie, mutta tiet olisi ainakin osittain revittävä siitä huolimatta. Ja jotta superbussi liikkuisi eikä seisoisi ruuhkassa, tulisi myös sille tehdä erilliset kaistat ja pysäkit. Tätä ei useinkaan ratikan vastustajat muista. Superbussi olisi nopeampi ja edullisempi toteuttaa, mutta se ei olisi yhtä vahva signaali pitkäaikaisesta joukkoliikenteen sitoutumisesta tietylle reitille. Kiinteät raitiotiekiskot kannustavat kaupunkikehitystä ja kiinteistöinvestointeja pysyvien reittien varrelle, kun taas bussilinjat voivat muuttua helpommin. Raitiotie vetää myös enemmän matkustajia ja on kestävämpi ratkaisu pitkällä aikavälillä suurille matkustajamäärille.
Jos tavoitteena on rakentaa pysyvä ja kapasiteetiltaan suuri joukkoliikenneratkaisu, raitiotie on superbussia vahvempi valinta. Siitä huolimatta on todettava, että raitiotien rakentamisessa on edelleen ongelmakohtia ja ymmärrän täysin huolen, mikä ratikkakeskustelussa ihmisillä herää. Todellisen budjetin ja siihen liittyvien riskien arviointi on ensisijaisen tärkeää. Rahoituksen suhteen mieltä rauhoittaa, että raitiotiehanke toteutettaisiin Allianssimallilla, jossa kaikki osapuolet (tilaaja, suunnittelijat ja urakoitsijat) jakavat taloudellisen vastuun. Jos siis kustannukset ylittyisivät, myös urakoitsija kärsisi tappiota.
Taloudellisen näkökulman lisäksi kysymykseen tulee, kuinka tiivisti ratikan varrelle aiotaan rakentaa. En missään nimessä kannata liian tiivistä rakentamista. Ajatukseni rakentamisesta voit lukea aikaisemmasta julkaisustani. Lähiluonto ja avara kaupunki, jossa on tilaa hengittää on taattava turkulaisille myös tulevaisuudessa. Raitiotielinjan rakentaminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita lähimetsien umpeenrakentamista ja betoniviidakkoa silminkantamattomiin. Päätökset rakentamisesta – ja rakentamatta jättämisestä kun tekee kaavojen myötä poliitikot.
Turun keskusta-alue vetää puoleensa ja se kasvattaa painetta tiivisrakentamiselle. Ratikka laajentaa Turun henkistä keskusta-aluetta, jolloin väljempi kaupunkirakenne on mahdollista toteuttaa myös kasvavan väestömäärän myötä. Jatkossa voisimme miettiä myös, pitäisikö kaavoittajan tarjota myös ns. nollavaihtoehto, jossa mitään ei tehdä. Tämä pakottaa tekemään rakentamisessa muut vaihtoehdot laadukkaammiksi ja houkuttelevammaksi.
Me tarvitsemme sujuvaa päästötöntä joukkoliikennettä tasa-arvoisesti kaikille turkulaisille. Ratikka, bussiliikenteen kehittäminen, uusien reittien lisääminen kaupunginosien välille ja kaupunkipyöräverkoston parantaminen ja muuttaminen ympärivuotiseksi. Näillä keinoilla yhä useampi valitsisi julkisen liikenteen ja ruuhkat vähenisi, jolloin myös autolla liikkuminen olisi sujuvampaa.
Raitiotiestä hyötyy aivan jokainen turkulainen, käytti ratikkaa tai ei. Hyödyt kun eivät yllä ainoastaan niille, jotka ratikan varrella sattuvat asumaan, vaan raitiotien rakentaminen parantaa pitkällä aikavälillä jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja autoilijoiden tilannetta julkisesta liikenteestä puhumattakaan. Ja aivan toinen lukunsa on se, miten ratikka tulisi omalta osaltaan ratkaisemaan Turun eriytymiskehitystä. Raitiotie kannustaa asumisen sijoittamista eri puolille kaupunkia ja kytkee kaupungin itäiset osat vahvemmin osaksi kaupunkirakennetta ehkäisten alueellista eriytymistä.
Kaiken tämän eri puolien punnitsemisen jälkeenkin tärkein tekijä on kuitenkin rohkeus toimia. Turkuun on muuttanut ennätyksellinen määrä uusia asukkaita. Olemme kasvava kaupunki ja meidän on uskallettava investoida tulevaan.