Kevät meni taas nopeammin kuin olisi osannut kuvitella. Yhtäkkiä onkin kesäkuu ja SYL-vuosi on puolivälissä. Paljon on tullut tehtyä ja vielä enemmän on asioita, joita haluaisin vielä tehdä.
Vuoden alussa minulta kysyttiin, mitä haluaisin tänä vuonna saavuttaa. Ensimmäisenä mieleeni tuli toimintasuunnitelman kirjaukset. Uudelleen mietittyäni, kerroin tärkeimmiksi asioisiksi tästä vuodesta sen, että kasvan ihmisenä ja keksin, mitä haluan tämän vuoden jälkeen tehdä. Lähdin tavoittelemaan kasvua, koska uskoin sen auttavan minua eniten eteenpäin elämässä. Koronakevät ja varapuheenjohtajan tehtävät ovat kasvattaneet minua, älyttömän paljon. Matkalla on ollut itkua ja naurua, epätoivoa ja onnistumisen iloa. Aina ei ole ollut helppoa, mutta ei elämän kuulukaan olla. Jos aina vain tekee helppoja asioita, ei voi kasvaa ja kehittyä.
Alkuvuosi oli täynnä tapaamisia ja uusia ihmisiä. Etätyöhön siirtymisen jälkeen tapaamiset oli etänä ja tapahtumia peruuntui. Työ muuttui enemmän yksin koneen äärellä istumiseksi ja samalla tuntui kuin työn merkityksellisyys olisi kadonnut. Monesti tuli pohdittua, oliko tämä sittenkään oikea valinta. Mietin, olisinko hakenut, jos olisi tiennyt kevään olevan tällainen. Nyt, kesäloman kynnyksellä minulla on vastaus: kyllä. Tämä oli oikea valinta. Olen varma, että olen siellä, missä minun kuuluukin olla. Olen ottanut ison askeleen ja kasvanut ihmisenä. Tunnen itseni paremmin ja tiedän, mitä haluan. Se ei olisi ollut mahdollista ilman, että välillä menee omalle epämukavuusalueelle ja joutuu miettimään, onko tämä todella sitä, mitä haluan. Nyt kun tiedän, en malta odottaa syksyä ja sen tuomia uusia haasteita!