Luonto luo itsessään hyvinvointia. Pelkästään luonnon keskellä oleminen vähentää stressiä ja parantaa mielialaa. Terveyshyödyt ovat konkreettisia: verenpaine ja sydämen syke laskee, keskittymiskyky ja unenlaatu paranee. Siksi on niin tärkeää, että luonnolle annetaan tilaa kaikkialla. Tiiviimpää rakentamista voi tehdä ylöspäin rakentamalla, jolloin puistoja ei tarvitse rakentaa umpeen. Alueita voidaan kehittää niiden omaleimaisuus ja vahvuudet edellä, asukkaita kuunnellen ja metsät säästäen. Kyse on valinnoista.
Terve ja kunnioittava luontosuhde syntyy lapsena. Leikki ja utelias tutkiminen ovat avainasemassa henkilökohtaisen luontosuhteen muodostumisessa ja siksi elävää luontoa sen monissa muodoissaan on oltava kävelymatkan päässä kotoa myös kaupunkialueella. Näin takaamme kaikille pääsyn luonnon keskelle. Lapsille ja vanhuksille, ja myös silloin, kun omat jalat eivät kanna.
Kaikki eivät pääse liikkumaan kävellen tai pyörällä. Toiset tarvitsevat apua päästäkseen ulos ulko-ovesta. Taustasta riippumatta jokaisella tulee kuitenkin olla mahdollisuus nauttia luonnosta. Siksi joka puolella kaupunkia pitää olla lähiluontoa, johon on helppo mennä. Kuinka paljon mukavampi onkaan katsoa ikkunasta liehuvia puiden oksia kuin naapurin ikkunasta keittiöön. Vihreys ei ole pelkästään poliittista, mutta siihen kyllä vaikutetaan poliittisesti, sillä kyseessä on valinta viihtyvyyden ja asumismukavuuden puolesta. Jokaista puistikkoa ei voi kaataa rakennusten tieltä. Pienten, hoitamattomien viheralueiden merkitystä ei saa väheksyä.
Turun on jatkettava luonnon monimuotoisuusohjelman toteuttamista, jotta myös tulevat sukupolvet saavat nauttia lähiluonnosta. Me tarvitsemme luontosuhdetta – yhteyttä ja arvostusta luontoon. Istutukset ja viherkatot eivät riitä. Erikseen rakennettujen liikuntapaikkojen rinnalla suurempaan arvoon tulisi nostaa myös lähiluonto, joka on myös liikuntapaikka.
Lähiluontoalueet on turvattava, sillä ne luovat edellytykset hyvälle, viihtyisälle asumisympäristölle. Poliittisin päätöksin on mahdollista vaalia luontoarvoja rakennetussa ynpäristössä, niin tiheästi asutuilla keskusta-alueilla kuin kauempana olevilla asuinalueilla. Käytännössä tämä on mahdollista jättämällä luonnolle tilaa ja huomioimalla se aina rakentamispäätöksiä tehtäessä.